Lauantaina siirryttiin Clarksdalesta New Orleansiin. Ajamiseen kuluikin suurin osa päivästä. Ajettiin nopeinta mahdollista reittiä, joten ei ehditty juuri maisemista tai muustakaan nauttia. Tosin saavuttiin new orleansiin todella pitkää siltaa pitkin (lake pontchartain causeway). Pisin silta, jonka olen kulkenut.
Suunnattiin ensimmäisenä lentokentälle hakemaan Jussia ja Janikaa, jotka olivat olleet New Yorkissa alkuviikon. Kentältä suunnattiin majapaikkaan, joka oli tällä kertaa India house hostel. Halpa ja kaikin puolin mukava majapaikka. Majoittujat ovat nuoria, jotka ovat tulleet New Orleansiin bilettämään (olimme siis oikeassa seurassa). Hotellissa oli iso keittiö ja jääkaapit omille safkoille joten kokkailu onnistuu keittiössä helposti. Lisäksi aamuisin pihalta sai myös todella halvalla aamupalaa mm.munakkaita, toasteja, pekonia yms.
Indian Hostel
Majoittumisen jälkeen suunnattiin street car:lla keskustaan ja syömään. Eksyttiin jälleen mexicolaiseen ravintolaan ja osa porukasta innostui kumoamaan margaritoja tarjoushinnoin. Ruoan jälkeen suuntasin nukkumaan, sillä olin melko poikki päivän pitkän ajamisen johdosta. Osa porukasta suuntasi new orleansin yöhön.
Perjantaiaamu, oli aika jättää Tennesseen osavaltio ja Memphis taakse. Ensin kuitenkin aamiaiselle Friday's nimiseen paikkaan. Buffet on tyyris mutta mahtava, ja sieltä löytyi ihan terveellisiäkin vaihtoehtoja. Aamiaisen jälkeen nokka kohti etelää. Sinne meidät vie legendaarinen Highway 61. Ajomatka on tällä kertaa suhteellisen lyhyt, noin puolitoista tuntia. Kohteena on tänään Clarksdale (Missisippi). Etukäteen tämä on minulle se mielenkiintoisin kohde.. Täältä on blues saanut alkunsa. Olen katsonut netistä majapaikaksi Riverside hotellin. Paikalla ei ole mitään nettisivuja tms, mutta infoa löytyy kuitenkin sen verran, että tiedän majoittuvani sinne (syyn luette seuraavissa lauseissa).
Heti kun pääsemme nuhjuiseen ja ränsistyneeseen rakennukseen sisälle tulee ovella vastaan ystävällinen vanha mies. Hän on Rat, joka on pyörittänyt paikkaa koko elämänsä. Hotelli oli aiemmin mustien sairaala, ja siellä kuoli vuonna 37 blues laulajatar Bessie Smith. Huone on edelleen samassa kunnossa ja sitä ei vuokrata kenellekään. Rat kertoi, että hotellin vieraisiin kuuluivat Muddy Waters, Martin Luther King, Ike Turner, John F Kennedy junior, John Lee Hooker jne jne jne osalla herroista oli oma huone, jossa he aina majoittuivat, kun saapuivat kaupunkiin. Huoneen sisustus sänkyä myöten oli täysin sama, kuin silloin, kun edellä mainitut herrat vierailivat siellä. Itse majoituin John Lee Hookerin huoneessa.
Hotelli ja sen omistaja Rat
Sen verran vielä hotellista että ensimmäiseksi väitetty rock'n'roll biisi on sävelletty ja harjoiteltu siellä. Kyseessä on Ike Turnerin Rocket 88. Ike kumppaneineen lähti autolla kohti Memphisin Sun studioita äänittämään sitä. Auton katolla ollut kitaravahvistin tippui maahan ja kaiutin repesi. Sun studioilla Sam Phillips sitten korjasi vahvistinta sanomalehdellä ja näin särösoundi oli taattu. Vuosi oli 1951.
Tässä kyseinen kipale
Rat olisi meille luennoinut varmasti vielä pitkään, mutta oli aika lähteä kiertelemään hieman kaupunkia ja haukkaamaan jotain syötävää
Lähdettiin kylmän oluen toivossa kohti "keskustaa". Kaupunki oli todella hiljainen. Johtuen kovasta kuumuudesta, ei ihmisiä liikkunut paljoakaan kaduilla, oli todella autiota.
Clarksdalen tyhjät kadut
Löydettiin pienen kävelyn jälkeen vihdoin auki oleva baari, mutta koska koko kaupugista oli juuri mennyt sähköt poikki, oli omistaja valitettavasti sulkemassa baaria. Onneksi kuitenkin lupasi tarjoilla meille oluet ulkopuolelle. Joten istahdettiin mukaville sohville ja korkattiin kylmät oluet toivoen, että sähköt saataisiin pian taas toimintaan. Lämpöä oli varmaan reippaasti yli 30 ja yöstä tulisi vaikea mikäli ilmastointi olisi pois päältä koko yön. Kerettiin jonkin aikaa istua kun sähköt palasivat. Loistavaa! Päästiin vihdoin sisälle viileeseen baariin!
katossa roikkui kaupungissa käyneiden muusikoiden soittimia.
Kylmän oluen ja biljardin peluun jälkeen oli ensimmäisen varsinaisen BBQ ravintolan aika. Ravintola on nimeltään Abe's BBQ ja se on ollut toiminnassa vuodesta 1924 alkaen. Hyvin vanha resepti on siis kyseessä. Soossi olikin erittäin hyvä ja näin ollen Abe's avasi mahtavasti reissun BBQ teeman. Pari pulloa soossia lähti myös tuliaisiksi kotiin. Abe's muuten sijaitsi legendaarisella crossroadsilla, jossa Robert Johnson myi sielunsa paholaiselle.
Crossroads
Illalla suunnattiin sitten todelliseen Juke jointiin. Paikka oli ränsistynyt varastomainen pieni halli, mutta tunnelma oli kohdallaan. Entisaikojen bluesmeiningin pystyi todellakin aistimaan. Paikan nimi on Red's ja voin suositella, jos eksyy Clarksdaleen. YouTubesta löytyy videoita tästäkin paikasta.
Clarksdale täytti odotukseni täysin. Se on mahtava pikku kaupunki, jossa voi todella aistia alkuperäistä bluestunnelmaa. Viereisellä puuvillapelloilla syntynyt bluesmusiikki sai täällä sähköisen muotonsa. Käykää ihmeessä täällä, jos vaan mahdollista!!!
Mikäli jos ei kuitenkaan ole niin innostunut ja kiinnostunut tälläisestä aikamatkasta bluesin ja rockin juurille, kannattaa kuitenkin skipata tämä kaupunki. Perinteisiä turistinähtävyyksiä kaupungissa ei ole.
Lauantaina sitten kohti Louisianaa, jossa Jussi ja Janika liittyvät mukaan seurueeseen.
Tässä vielä kiinnostuneille youtube video jossa Riversiden omistaja Rat esittelee hotellia
Torstai. Herätyskello pirisee, aamukahvi ja sitten töihin. Tai siis tällä kertaa nähtävyyksille. Sista Queen tarjoaa aamupalaa, mutta tällä kertaa kenenkään ei tehnyt mieli sokeroituja muroja. Pikakahvi tosin kelpasi. Coocachoosta sai sitten muutakin. Päätettiin toimia epäamerikkalaisestija mennä Stax levy-yhtiön museoon jotenkin muuten kuin autolla eli kävellen. Valitettavasti kartanmittakaava vähän heitti ja 500 metrin kävelyn jälkeen mentiinkin bisselle ja Jarno lähti hakemaan auton.
Museo oli hieno kokemus ja filmi kertoi paikan historiasta paljon. Esineistö oli ehkä hieman vaatimaton, vanhoja esiintymisasuna ja soittimia sekä valokuvia ja levynkansia. Tosin olihan ne joidenkin Otis Redingin ja Booker T:n vanhoja.
Mukavan viileästä museosta takaisin neljänkympin haaleaan kesäilmaan autoon ja kohti Gracelandia. That's allright mama! Nyt ollaan Amerikassa ja kuninkaan haudalla. Parkkipaikkoja on enemmän kuin Itäkeskuksessa. Liput ovat suht tyyristä, mutta käydään kuitenkin. Tuntuuhan se hirveältä rahastukselta maksaa 36$, mutta tuntuisi sekin hölmöltä käydä vaan portilla kääntymässä. Shuttle bus vie perille noin 200 metrin päähän lippukassalta ja siinä se on. Turistit pääsevät vain talon alakertaan ja kellarikerrokseen, mutta ei sinne yläkertaan päässyt vieraat Elviksen eläessäkään. Keittiö, olohuone, ruokahuone, tv-huone, vanhempien makuuhuone ja viidakkohuone. Noiden läpi kävellään ja kuunnellaan kuulokkeista opastusta. Amerikkalaiseen tyyliin sisustettua ja prameeta, mutta loppujen lopuksi kuitenkin aika tavallista.Elvarihan kuoli yläkerrassa privaattialueella, että sitä kuuluisaa vessanpyttyä ei päästä näkemään
tässä muutamia kuvia Gracelandista
Pari pienempää rakennusta takapihalla joissa mm muutama sata kultalevyä, esiintymispukuja ja elokuvarekvisiittaa. Lisäksi käydään kattomassa Elviksen suihkari ja parikymmentä autoa. Kokonaista esiintymisasua ei matkamuistomyymälöistä harmiksemme löydy, tosin käymme vain kolmessa ja ainakin kuusi jää käymättä.
kultalevyt
hauta
Päivän päätteeksi turistikierroksemme huipentuu Sun recordsin studioon. Tämä on paikoista vaikuttavin. Täällä ovat ensilevytyksensä tehneet Elvis, Johnny Cash, Jerry Lee Lewis. Esineistö on vaikuttavaa opastus on hyvä ja itse studioihin on alkuperäisen näköinen. Lattian on merkitty teipillä eduksi missä kohtaa Elvis lauloi ensilevytyksensä That's allright mama. Bob Dylan on kuulemma käynyt paikalla, suudellut ruksia ja lähtenyt ulos sanomatta sanaakaan. Ihmiset ovat studiossa hiljaa kunnioittavasti, kuuntelevat opasta ja kun lopuksi saa kuvata itsensä kaikken starbojen käyttämän mikrofonin kanssa, niin kukaan ei meinaa uskaltaa mennä siihen ensimmäiseksi tai oikein edes koskea siihen.
Studio
"se" mikki
Turismin jälkeen on kiljua nälkä ja vatsalaukkukin huutaa jo kuin Elvis. Syömään mennään tunnettuun Chicken ravintolaan (Gus's world famous chicken) jossa syömään mahan täyteen sitä itseään.
Illalla mennään vielä aistimaan Beale streetin tunnelmaa. Prätkiä ei ole kuten keskiviikkona, mutta muuten meininki on samaa, blues soi ja veden makuista olutta kuluu. Päädyimme B.B. King's blues clubiin, jossa B.B.Kings all stars soittaa klassikoita. Soitto on upea ja sitä kuvataan dvd:n julkaisua varten. Joudumme allekirjoittamaan ovella lapun jossa luovumme oikeuksistamme tuohon julkaisuun, muuten ovet eivät aukene. Ihastelemme soittoa ja höräytämme budit huivin ja sitten alkaa valitettavasti pilkkimisen. Pitkät päivät rupeavat väsyttämään jo aikaisin. Seitsemältä kun lähtee imemään kulttuuria itseensä, niin kympiltä alkaa jo bunkka kutsua.
Päivä lähti käyntiin waffle housen mustikkavohveleilla. Meinasin vuorotella suolaisen ja makean aamiaisen välillä (saa nähdä onnistuuko).
Waffle Housen vohvelipannut
perus Amerikkalainen aamupala.
Oona, Mikko, Katja ja minä hypättiin Camaroon ja Pate, Mikkis ja Jarno Durangoon. N. 600km matka kohti Memphisiä alkoi.
Georgiasta siirryttiin pian Alabaman puolelle. Mikko soitti ipodista pakolliset 'Sweet home Alabama' ja 'Matkalla Alabamaan'. Soitti se myös ei niin pakolliset Johanna Tukiaisen ja Hausmyllyn biisit. No musamakunsa kullakin. Alabamassa pysähdyttiin pikaisesti huoltoasemalla. Ystävällistä palvelua saatiin, joten hyvä kuva jäi Alabamasta :)
Varsinainen pysähdys tehtiin Tupelossa (Missisippi), jossa käytiin katsomassa Elviksen lapsuuden kotia.
Siinä se kunkku on asustellut!
Ajeltiin myös Camarolla katto auki Elvis Presley bulevardilla ja kuunneltiin (arvaatte kyllä kenen) musiikkia lujaa. Oli aika hieno hetki se!
Tupelossa käytiin lopuksi Mexicolaisessa syömässä. Ensimmäinen ravintola jossa alkoi olla annoksilla ja juomilla kokoa.
Memphisiin (Tennessee) saavuttiin iltapäivästä. Löydettiin perinteinen Motelli ihan keskustasta (sellainen kaksikerroksinen, johon saa auton oven eteen).
Illaksi suunnattiin Beale streetille. Matkalla sinne kuului tuttua musiikkia... Huomattiin että Flaming Lips oli keikalla naapurissa ja veti juuri 'do you realize' kappaletta, johon keikka päättyi. Hieman harmitti ettei keikkaa ehditty näkemään. Keikka olisi vissiin ollut vielä ilmainen, ja todella pienessä ja intiimissä mestassa. No aina ei voi voittaa.
Beale street oli oikein mainio. Livekeikkoja joka ikisessä klubissa ja Juke jointissa. Katsottiin yksi oikein hieno keikka kokonaisuudessaan. Bisseäkin tuli otettua -> 1 litran 'big ass beer' maksoi 5 dollaria. Oikein sopuhintainen siis. Myös erään pienen pojan unelma (ei minun) toteutettiin käymällä Hootersissa... Jarno, Pate ja Mikkis suuntasivat yöhön ja muut lähdettiin nukkumaan.
Seuraavana päivänä edessä sitten Stax museum, Sun Studios ja Graceland!
Nyt ollaan nähty ja koettu Atlantaa. On tullu ajettua autoilla ympäri ämpäri navigaattoreiden perässä, mutta myös saatu hienoja kokemuksia mm. Aidosta amerikkalaisesta baseball ottelusta.
Autothan nyt ei ole mitä tilattiin, mutta sitäkin paremmat.
Chevrolet Camaro ja sellainen iso Dodge. En nyt millään muista tarkempaa mallia, mutta iso se on :D
Camaro
Dodge
Atlanta oli vihreä ja yllättävän mukavan oloinen paikka. Keskusta alue oli kaunista ja olympia puisto vaikutti myös ihan nätiltä. Valitettavasti maailman suurimpaan akvaarioon sekä cokis museoon (cokis on siis täältä lähtöisin) maksoi ihan liikaa sisään meidän budjetille joten skipattiin suosiolla molemmat ja tyydyttiin istumaan puiston laidalla ihailemassa maisemia.
Illalla lähdettiin katsomaan aitoa amerikkalaista baseballia! Kyllä täällä Amerikassa on urheiluhullua kansaa. Suosittelen kaikille jenkkeihin tuleville, käydä tsekkaamassa ehottomasti jokin paikallinen baseball ottelu. Vaikka urheiluhullu ei olisikaan, on kokemus kuitenkin mielenkiintoinen ja huikea.
Illalla maisemat oli aika huikeat
Vaikutelma Amerikasta on kyllä tähän asti todella hyvä. Täällä on ehkä ystävällisimmät ihmiset kuin missään muualla. Hommat toimii ja voi luoja näitä ravintoloiden määrää! Ei ihme,että ihmiset ei ole mistään hoikemmasta päästä.
Nyt matka jatkuu Tupelon kautta Memphisiin!
Tässä siis minun fiilikset Atlantasta
Tämän blogin tarkoitus on siis toimia eräänlaisena matkapäiväkirjana 22 päivää kestävän Amerikan reissun ajan. Koska matkassa on yhdeksän ystävää, on siis sana vapaa jokaisella ja toivottavasti saammekin tänne paljon erilaisia kuvia, kokemuksia ja näkemyksiä.
Lyhyesti siis:
Matkan tarkoitus: Roadtrip Atlantasta San Franciscoon
Kesto: 25.6.-18.7.
Reitti: Atlanta - Memphis - Clarksdale - New Orleans - Austin - Roswell - Santa Fe - Grand Canyon - Las Vegas - San Francisco
