Grand Canyonin hiljaisuudesta Las Vegasin vilskeeseen

Sunnuntaina on aika valloittaa Grand Canyon. Herätys on aamulla ennen seitsemää ja pienen tuumailun jälkeen porukka jakaantuu kahtia. Jussi, Janika ja Pate päättävät katsastaa sekä etelä että pohjoispuolen kanjonista, kun meille muille riittää pohjoispuoli.. Pohjoisöuolen porukka päättää myös ajaa illalla Las Vegasiin saakka, joten ennen matkaan lähtöä päädymme varaamaan myös majoituksen. Pienen harkinnan ja mielipiteiden vaihdon jälkeen päädymme ottamaan 50 neliön suitet poreammeella signature nimisestä hotellista. Hotelli on luonnollisesti viiden tähden pulju..

Hotellivarauksen tehtyämme suuntaamme matkaan kohti Grand Canyonin pohjoispuolta. Ensimmäiset puolitoistatuntia taittuu erämaan keskellä, mutta sen jälkeen alkavat maisemat! On olo kuin ajaisi jossain autopelissä' kun tie alkaa kiemurrella kohti kanjonin pohjaa ja takaisin ylös. On pakko testata hieman Camaron ominaisuuksia, kun nopeusrajoitus sen kerrankin mitkaisella tiellä sallii. Kanjonimaiseman jälkeen suunaamme nopeasti ylöspäin ja löydämme tien, joka vie varsinaisen Grand Canyonin pohjoispisteeseen. Lämpötila on tässä vaiheessa laskenut 40 asteesta alle 20 asteeseen. Tie joka vie kanjonin reunalle on hyväkuntoinen metsätie, matkaa highwayltä kertyy noin 40km. Matkalla näimme myös peuroja sekä oravia, kai siellä muitakin eläinlajeja liikkuu.

Matkalla kanjonille pysähyttiin ihailemaan maisemia

Perille päästyämme maksoimme autokohtaisen puistomaksun 25 dolsua. Eikun auto parkkiin ja ihmettelemään. Ja kyllähän sitä ihmettelemistä riittikin. Oli aivan kuin olisi maailman reunalle saapunut. Näitä maisemia ei vain voi sanoin tai kuvin kuvailla, ne on vaan itse koettava. Vaellettiin aikamme kanjonin reunalla ja käytiin syömässä näköalaravintolassa.

Nyt oli aika suunnata kohti Las Vegasia. Matkalla sinne poikkesimme jälleen yhten uuteen osavaltioon, eli Utahiin. Matkalla kohti Vegasia huomasimme lämpömittarin kohoavan jälleen hurjiin lukemiin. Noin tuntia ennen Vegasia kun pysähdyimme huoltoasemalla, oltiin päästy jo uuteen ennätyslukemaan, eli 44 astetta varjossa (kello oli lähes kahdeksan illalla).

Oli aika mieletöntä istua autossa tien päällä pimeellä ja nähdä yhtäkkiä vegasin valot loistavan edessä. Vau. Oli todella epätodellinen olo ja suut loksahti auki kaikilla kun saavuttiin kohti Stripiä etsimään hotelliamme. Pian löysimme kuitenkin hotellimme parkkipaikan ja suuntasimme check inniin vain huomataksemme, että olimme väärässä hotellissa. No oikeaan hotelliin pääsi sisäkautta joten raahasimme tavarat 10 minuutin kävelymatkan päähän ja kirjauduimme sisään signature hotelliin. Hotellilla oli yhteensä 3 tornia ja valitettavasti saatiin juuri se kaukaisempi, mutta fiilis oli niin mieletön joten se oli pientä loppuenlopuksi.

Kun pääsimme huoneeseen, oli kaikilla taas monttu auki 'mitä v*****'. Huone oli kertakaikkiaan mahtava. Meillä (Oona&Ville) oli parveke suoraan stripille noin sadan metrin korkeudessa. Mainittakoon huoneesta vielä kahden hengen jacuzzi josta pystyi katsomaan kylpyhuoneen televisiota (valot luonnollisesti putyi himmentämää haluamalleen tasolle), wcn puhelin ja käsittämättömän leveä ja ihana sänky. Kyllä nyt kelpaa! Vegas on hieno paikka jossa normaalituloinen kaveri voi kokea hieman ylellisyyttä!!!