Roswell

Roswell

Herätys Budget Innissä kännykän tuttuakin tutumpaan piippailuun. Arki tai loma niin aina sama ääni kaikuu kallossa kello varttia vailla seittemän. Välillä lomailussa ja duunissa tuntuu olevan samoja elementtejä: herätys ja sitten liikkeelle. Motellin aamupala on ihan perus motellitasoa: muroja, kahvia ja donitsia. Kyllä tällä jaksaa tutkailla paikan ihmeellisyyksiä.

Nyt siis ollaan paikassa jossa tapahtyi kummia vuonna 1947. Ufo syöksyi maahan muutaman kymmenen mailin päässä Roswellin kaupungista ja teki paikasta maailmankuulun. Paikallinen cowboy löysi maahansyöksyneen ufon tiluksiltaan ja kertoi siitä paikalliselle sheriffille. Maahansyöksyssä loukkaantuneet alienit vietiin hoitoon paikalliseen sairaalaan. Sitten armeija tuli paikalle, pimitti tiedot ja ufon hylyn sekä alienit itsellään ja sanoi kyseessä olleen säähavaintopallon.

Tässä kaupungissa ufot on SE juttu. Katulamputkin ovat alienin pään muotoisia. Valitettavasti vain kansainvälinen ufo-festivaali on ollut juuri edellisenä viikonloppuna jolloin olisi asiantuntemusta ollut paikalla enemmän kuin lääkäri määrää. Matkamuistomyymälöistä saa alien kuvalla varustettua melkein mitä tahansa, mutta me tyydymme pelkkään ufo-olueen. Tosin sitäkin on tarjolla neljää eri sorttia. Kaikkia on maistettava ja hyviä ovat. Aivan pakollinen nähtävyys ja kaupungin ykkösjuttu on ufo-museo. Siellä on yksityiskohtainen kertomus vuoden 1947 tapahtumista ja tapahtumissa mukana olleiden ihmisten valokuvia. Esillä on valokuvia ufosta ja skeptikoille annetaan selityksenä, että hopeanvärinen lentävä esine on ollut tuohon aikaan syrjäseudulla asuville ihmisille täysin ennen näkemätön juttu, kuin vieraalta planeetalta. Hienointa museossa on nimettömänä pysyttelevän maahansyöksyä tapahtumahetkellä tutkineen armeijan työn tekijän lahjoittama kappale ufoa jonka hän oli aikoinaan pöllinyt onnettomuuspaikalta. Metallinpala on pieni ja paksun lasin takana, mutta lähtöisin toiselta planeetalta!

Eilisiltaisen ravintolan salaattipöytä oli paras mitä tällä mantereella on nähty ja sinne mennään uudestaan syömään ennen kuin lähdetään jatkamaan matkaa. Mahat täynnä lähdetään ajelemaan kohtin New Mexicoa ja Santa Fen kaupunkia. Kartasta löytyy mielenkiintoinen pikkutie jota pitkin ajellaan. Vastaan tulee valitettavasti pelkkiä pick uppeja. Yhtään ufoa ei valitettavasti bongata vaikka yhdeksän silmäparia tuijottaa silmäkovana ympäröivää maastoa. Pari kaurispeuraa kyllä ruokailee tienvarressa, mutta yhtäkään vihreäpäistä isosilmää emme bongaa :(

Pienet tiet johdattavat retkikuntamme pitkin turquoise routea joka on kuuluisa maisemistaan ja turkoosista kivestä valmistettuja koruja ynnä muuta myyvistä käsityöpajoistaan. Olemme tosin liikkeellä sellaisena ajankohtana että liikkeet ovat kiinni mutta maisemia voimme ihailla ja valokuvata. Seutu on karua eik äkovin varakkaan näköistä. Yhdessä pikkukaupungissa on kyltit joissa pyydetään kunnioittamaan paikallista elemänmenoa ja kielletään valokuvaus kaupungissa.

Pääsemme perille Santa Fe:hen juuri ennen pimeää ja löydämme hetimiten motellinkin jossa on tilaa kaikille. Illalliselle pääsemme toiseen ravintolaan johon yritämme ja sen jälkeen osa lähtee goisaamaan kun porukan toinen puoli lähtee vielä katsastamaan Santa Fe:n baaritarjontaa.


Teksti: Mikko
Kuvat: Oona

Matkalla New Mexicossa, kuvia

Matkalla New Mexicossa

säät vaihteli nopeasti auringosta sateeseen

  

Texasin läpi New Mexicoon

Torstaiaamuna kello soi aamukuudelta. Edessä oli reilun 800 kilometrin siirtymä Austinista Roswelliin, joten halusin olla ajoissa liikenteessä. Ajoissa meidän kanssa olivat lähdössä myös Mikko ja Katja. Muu porukka oli käynyt tarkastamassa Austinin yöelämän, joten he jäivät vielä nukkumaan.


Hyppäsin tällä kertaa Challengerin rattiin. Tähän asti olin ajanut vain Camaroa. Sovittiin Oonan, Katjan ja Mikon kanssa että tänään ei asettaisi mailiakaan interstateja, vaan pystyttäisiin pienemmillä teillä. Tämä osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, sillä pienemmillä teillä oli lähes yhtä nopea nopeusrajoitus, mutta maisemia ja pieniä kyliä matkan varrella näki paljon paremmin. Ajettiin siis halki koko hiivatin Texasin. Alun mäkisistä maastoista siirryttiin pikkuhiljaa aavikolle. Matkalla pysähdyttiin useaan otteeseen ja uskokaa vaan Texasissa maalla pukeutumistyyli on cowboyn perikuva. Käytännössä kaikki autot olivat pick up truckeja shotgun koteloineen. Anyway kaikki olivat edelleen yhtä ystävällisiä kuin muuallakin ja vaikuttivat oikein tyytyväisiltä elämäänsä... Tämä onkin se suurin ja positiivisin yllätys reissulla tähän mennessä: kaikki ihmiset ovat todella avuliaita ja iloisia (tuntuu kuin heillä ei olisi huolia ollenkaan).


Texasista päästiin alkuillasta New Mexicon puolelle ja lopulta myös Roswelliin saakka. Pikainen motellikierros ja päädyttiin edullisimpaan vaihtoehtoon, joka oli täällä kertaa budget inn. Lähdettiin samantien syömään ja tilasin matkan ensimmäisen annoksen BBQ ribsejä. Ribsit olivat parhaat mitä olen koskaan syönyt. Liha irtosi luusta käsin vetämällä ja BBQ Soossi oli oikein mainio. Erityismaininnan ansaitsee myös paikan salaattibuffet, joka oli valtava. Se oli jopa niin hyvä, että päätimme tulla myös ko paikkaan seuraavana päivänä lounaalle. Illallisen jälkeen suuntasimme Motellille nukkumaan. Hieman myöhemmin myös loput ryhmämme jäsenistä saapuivat paikalle.


Ville

Fourth of July

Keskiviikko ja fourth of July. Herättiin Oonan kanssa ajoissa ja suunnattiin kävellen Austinin keskustaan. Käytiin syömässä nopea aamupala (salaatinlehteen kääritty wrap). Oltiin sen verran aikaisessa liikenteessä, että kaupunki oli todella hiljainen. Päätimme suunnata maan suurimpaan state capitoliin (Texasissa kaikki on suurta). Siellä näimme vaikuttavat edustajien ja senaatin huoneen. Rakennuksessa oli myös maalaukset kaikista Texasin kuvernööreistä. Yhden niistä tunnistinki, kun kuvassa komeili George W Bush.

State Capitolilta suunnattiin melomaan keskustan halkoneelle joelle. Moni muukin oli ajatellut samoin ja joella olikin paljon melojia. Kaiken kaikkiaan oli mahtava hieman liikkua välillä muutenkin kuin autolla.

Alkuillasta suunnattiin Oonan kanssa ensin burgerille  ja inkiväärioluelle. Söin parhaan burgerin ikinä paikassa nimeltä whole cow. Eli jos menet Austiniin niin käy testaamassa.

Whole Cow ja se paras burgeri

Burgerin jälkeen suunnattiin katsomaan livemusiikkia 6th streetille. Tällä kertaa katsottiin avain yksi bändi, sillä oli tullut aika suunnata kansanjuhlaan puistoon, sillä olihan nyt USA:n itsenäisyyspäivä. Puistoon oli kerääntynyt valtava määrä ihmisiä juhlistamaan päivää. Lavalla soitti Austin symphony orchestra. Oli virkistävää kuulla vaihteeksi klassista amerikkalaista musiikkia, kun yleensä olen kuullut vain eurooppalaista. Konsertin lopuksi oli valtava ilotulitus, jonka jälkeen suuntasimme nukkumaan sillä edessä oli toistaiseksi pisin ajomatka.

Teksti:Ville

Kuvat: Oona

Kohti Texasia

Tiistaina oli aika jättää new orleans ja louisiana taakse ja suunnata kohti Texasia. Ensimmäiseksi suunnattiin lentoaseman autovuokraamoon. Pienen arpomisen jälkeen kolmanneksi autoksi matkaan lähti Dodge Challenger.

Auton vuokraamiseen jälkeen suunnattiin pikaiselle aamiaiselle ja sen jälkeen lähdettiin nielemään maileja. Ajettiin interstate moottoritietä lähes Austiniin saakka (viimeinen tunti highwaytä), joten maisemissa ei ollut järemmin kehumista alun suo-osuuden jälkeen. Austiniin saavuttiin noin yhdeksän aikaan illalla. Majoitus löytyi ilman suurempia ongelmia kävelymatkan päästä keskustasta mukavasta motellista. Olin itse ajamisesta väsynyt ja suuntasin suoraan nukkumaan. Osa porukasta lähti vielä syömään ja katsomaan Austinin yöelämää.

Ville

New Orleans day 2

Maanantaina tuli nukuttua hieman normaalia pidempään, eli klo 10 saakka. Päivä käynnistyi muutenkin suhteellisen hitaasti, kun sumplittiin päivän ohjelmaa. Osa lähti suoajelulle ja osa etsimään BBQ ruokapaikkaan. Itse suuntasin keskustaan, jossa kävin testaamassa lonely planetin suositteleman maapähkinävoipekonihampurilaisen! Pihvin päällä oli noin sentin korkuinen kasa pekonisilppua ja silpun seassa oli maapähkinävoita. Jollain oudolla tavalla tuo yhdistelmä toimi ja hampurilainen oli oikeasti hyvä (mutta samalla aivan käsittämättömän täyttävä).

Ruokailun jälkeen kierreltiin Oonan ja Katjan kanssa keskustaa ja käytiin laivalla joen toisella puolella Algiers nimisessä paikassa. Algiersista löytyi ensimmäiseksi Louis Armstrongin patsas. Tämän jälkeen löysimme hyvin pian tiemme viinibaariin. Tarjolla oli valtava määrä viinejä sekä juustoja. Päädyimme ottamaan pullon kuohuviiniä, jonka jälkeen suuntasimme laivalla takaisin keskustaan. Nyt oli aika tarkastaa bourbon street. Bourbon streetillä käytiin katsomassa kaksi keikkaa, ja samalla yhytimme myös muut ryhmämme jäsenet. Keikkojen jälkeen suuntasimme vielä syömään. Itse olin vielä niin täynnä hampurilaisesta että tyydyin syömään ainoastaan pienen lautasellisen ostereita. Tämän jälkeen suunnattiin koko porukka street carilla hostelliin.

Ville

New Orleans day 1

Sunnuntaiaamuna piti hoitaa hieman arkisia asioita, sillä oli ensimmäisen pyykkäyksen aika. Hostellilla oli useita pesukoneita käytössä pilkkahintaan, joten tämä arkinen toimitus sujui nopeasti. Aamiaiseksi tuli kokeiltua hostellin oman kokin pöperöitä, ja ne toimivatkin oikein hyvin.

Aamiaisen jälkeen oli edessä hieman lisää arkista asioiden hoitoa, kun suunnattiin walmartiin ostamaan päivittäistavaroita, kuten olutta ja vettä. Hieman pitkäksi venähtäneen kauppareissun jälkeen suunnattiin takaisin hostellille, jossa ehdittiin katsoa jälkimmäinen puoliaika jalkapallon em-kisojen finaalista. Matsin aikana koettiin ensimmäinen ukkoskuuro ja vettä tuli todellakin reilusti. Kun lyhyt ukkoskuuro oli ohi testattiin poikien kanssa hostellin uima-allas ja pelattiin 'lentopalloa'. Jarnoa lukuunottamatta muilla oli altaalla tyylikäs eurooppalainen speedomuoti.

Altaalta jatkettiin keskustaan. Ruokailun jälkeen pääsin vihdoin katsomaan livekeikkoja, mikä oli itselle se pääasia orleanssissa. Näin kolmen eri bändin keikat frenchman streetillä ja taso oli erinomainen. Kaikki kolme keikkaa olivat omalla tavallaan mahtavia, otin muutaman videoklipinkin muistoksi. Noin puolenyön aikaan suuntasin takaisin hostellille, jossa parannettiin Paten kanssa maailmaa vielä parin oluen verran. Nukkumaan menin n klo 2, joten ensimmäinen myöhäinen ilta oli tosiasia.

Ville