Stax, Graceland and Sun studios

Torstai. Herätyskello pirisee, aamukahvi ja sitten töihin. Tai siis tällä kertaa nähtävyyksille. Sista Queen tarjoaa aamupalaa, mutta tällä kertaa kenenkään ei tehnyt mieli sokeroituja muroja. Pikakahvi tosin kelpasi. Coocachoosta sai sitten muutakin. Päätettiin toimia epäamerikkalaisestija mennä Stax levy-yhtiön museoon jotenkin muuten kuin autolla eli kävellen. Valitettavasti kartanmittakaava vähän heitti ja 500 metrin kävelyn jälkeen mentiinkin bisselle ja Jarno lähti hakemaan auton.  Museo oli hieno kokemus ja filmi kertoi paikan historiasta paljon. Esineistö oli ehkä hieman vaatimaton, vanhoja esiintymisasuna ja soittimia sekä valokuvia ja levynkansia. Tosin olihan ne joidenkin Otis Redingin ja Booker T:n vanhoja.

Mukavan viileästä museosta takaisin neljänkympin haaleaan kesäilmaan autoon ja kohti Gracelandia. That's allright mama! Nyt ollaan Amerikassa ja kuninkaan haudalla. Parkkipaikkoja on enemmän kuin Itäkeskuksessa. Liput ovat suht tyyristä, mutta käydään kuitenkin. Tuntuuhan se hirveältä rahastukselta maksaa 36$, mutta tuntuisi sekin hölmöltä käydä vaan portilla kääntymässä. Shuttle bus vie perille noin 200 metrin päähän lippukassalta ja siinä se on. Turistit pääsevät vain talon alakertaan ja kellarikerrokseen, mutta ei sinne yläkertaan päässyt vieraat Elviksen eläessäkään. Keittiö, olohuone, ruokahuone, tv-huone, vanhempien makuuhuone ja viidakkohuone. Noiden läpi kävellään ja kuunnellaan kuulokkeista opastusta. Amerikkalaiseen tyyliin sisustettua ja prameeta, mutta loppujen lopuksi kuitenkin aika tavallista.Elvarihan kuoli yläkerrassa privaattialueella, että sitä kuuluisaa vessanpyttyä ei päästä näkemään

tässä muutamia kuvia Gracelandista

Pari pienempää rakennusta takapihalla joissa mm muutama sata kultalevyä, esiintymispukuja ja elokuvarekvisiittaa. Lisäksi käydään kattomassa Elviksen suihkari ja parikymmentä autoa. Kokonaista esiintymisasua ei matkamuistomyymälöistä harmiksemme löydy, tosin käymme vain kolmessa ja ainakin kuusi jää käymättä.

kultalevyt

hauta

Päivän päätteeksi turistikierroksemme huipentuu Sun recordsin studioon. Tämä on paikoista vaikuttavin. Täällä ovat ensilevytyksensä tehneet Elvis, Johnny Cash, Jerry Lee Lewis. Esineistö on vaikuttavaa opastus on hyvä ja itse studioihin on alkuperäisen näköinen. Lattian on merkitty teipillä eduksi missä kohtaa Elvis lauloi ensilevytyksensä That's allright mama. Bob Dylan on kuulemma käynyt paikalla, suudellut ruksia ja lähtenyt ulos sanomatta sanaakaan. Ihmiset ovat studiossa hiljaa kunnioittavasti, kuuntelevat opasta ja kun lopuksi saa kuvata itsensä kaikken starbojen käyttämän mikrofonin kanssa, niin kukaan ei meinaa uskaltaa mennä siihen ensimmäiseksi tai oikein edes koskea siihen.

Studio

"se" mikki

Turismin jälkeen on kiljua nälkä ja vatsalaukkukin huutaa jo kuin Elvis. Syömään mennään tunnettuun Chicken ravintolaan (Gus's world famous chicken) jossa syömään mahan täyteen sitä itseään.

 Illalla mennään vielä aistimaan Beale streetin tunnelmaa. Prätkiä ei ole kuten keskiviikkona, mutta muuten meininki on samaa, blues soi ja veden makuista olutta kuluu. Päädyimme B.B. King's blues clubiin, jossa B.B.Kings all stars soittaa klassikoita. Soitto on upea ja sitä kuvataan dvd:n julkaisua varten. Joudumme allekirjoittamaan ovella lapun jossa luovumme oikeuksistamme tuohon julkaisuun, muuten ovet eivät aukene. Ihastelemme soittoa ja höräytämme budit huivin ja sitten alkaa valitettavasti pilkkimisen. Pitkät päivät rupeavat väsyttämään jo aikaisin. Seitsemältä kun lähtee imemään kulttuuria itseensä, niin kympiltä alkaa jo bunkka kutsua.

Teksti: Mikko

Kuvat: Oona