6.7.2012

Roswell

Roswell


Herätys Budget Innissä kännykän tuttuakin tutumpaan piippailuun. Arki tai loma niin aina sama ääni kaikuu kallossa kello varttia vailla seittemän. Välillä lomailussa ja duunissa tuntuu olevan samoja elementtejä: herätys ja sitten liikkeelle. Motellin aamupala on ihan perus motellitasoa: muroja, kahvia ja donitsia. Kyllä tällä jaksaa tutkailla paikan ihmeellisyyksiä.


Nyt siis ollaan paikassa jossa tapahtyi kummia vuonna 1947. Ufo syöksyi maahan muutaman kymmenen mailin päässä Roswellin kaupungista ja teki paikasta maailmankuulun. Paikallinen cowboy löysi maahansyöksyneen ufon tiluksiltaan ja kertoi siitä paikalliselle sheriffille. Maahansyöksyssä loukkaantuneet alienit vietiin hoitoon paikalliseen sairaalaan. Sitten armeija tuli paikalle, pimitti tiedot ja ufon hylyn sekä alienit itsellään ja sanoi kyseessä olleen säähavaintopallon.

Tässä kaupungissa ufot on SE juttu. Katulamputkin ovat alienin pään muotoisia. Valitettavasti vain kansainvälinen ufo-festivaali on ollut juuri edellisenä viikonloppuna jolloin olisi asiantuntemusta ollut paikalla enemmän kuin lääkäri määrää. Matkamuistomyymälöistä saa alien kuvalla varustettua melkein mitä tahansa, mutta me tyydymme pelkkään ufo-olueen. Tosin sitäkin on tarjolla neljää eri sorttia. Kaikkia on maistettava ja hyviä ovat. Aivan pakollinen nähtävyys ja kaupungin ykkösjuttu on ufo-museo. Siellä on yksityiskohtainen kertomus vuoden 1947 tapahtumista ja tapahtumissa mukana olleiden ihmisten valokuvia. Esillä on valokuvia ufosta ja skeptikoille annetaan selityksenä, että hopeanvärinen lentävä esine on ollut tuohon aikaan syrjäseudulla asuville ihmisille täysin ennen näkemätön juttu, kuin vieraalta planeetalta. Hienointa museossa on nimettömänä pysyttelevän maahansyöksyä tapahtumahetkellä tutkineen armeijan työn tekijän lahjoittama kappale ufoa jonka hän oli aikoinaan pöllinyt onnettomuuspaikalta. Metallinpala on pieni ja paksun lasin takana, mutta lähtöisin toiselta planeetalta!




Eilisiltaisen ravintolan salaattipöytä oli paras mitä tällä mantereella on nähty ja sinne mennään uudestaan syömään ennen kuin lähdetään jatkamaan matkaa. Mahat täynnä lähdetään ajelemaan kohtin New Mexicoa ja Santa Fen kaupunkia. Kartasta löytyy mielenkiintoinen pikkutie jota pitkin ajellaan. Vastaan tulee valitettavasti pelkkiä pick uppeja. Yhtään ufoa ei valitettavasti bongata vaikka yhdeksän silmäparia tuijottaa silmäkovana ympäröivää maastoa. Pari kaurispeuraa kyllä ruokailee tienvarressa, mutta yhtäkään vihreäpäistä isosilmää emme bongaa :(

Pienet tiet johdattavat retkikuntamme pitkin turquoise routea joka on kuuluisa maisemistaan ja turkoosista kivestä valmistettuja koruja ynnä muuta myyvistä käsityöpajoistaan. Olemme tosin liikkeellä sellaisena ajankohtana että liikkeet ovat kiinni mutta maisemia voimme ihailla ja valokuvata. Seutu on karua eik äkovin varakkaan näköistä. Yhdessä pikkukaupungissa on kyltit joissa pyydetään kunnioittamaan paikallista elemänmenoa ja kielletään valokuvaus kaupungissa.




Pääsemme perille Santa Fe:hen juuri ennen pimeää ja löydämme hetimiten motellinkin jossa on tilaa kaikille. Illalliselle pääsemme toiseen ravintolaan johon yritämme ja sen jälkeen osa lähtee goisaamaan kun porukan toinen puoli lähtee vielä katsastamaan Santa Fe:n baaritarjontaa.


Teksti: Mikko
Kuvat: Oona

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti